Terveiset Operosukselta!

Työpäiväni on kuin urheilusuoritus! Tavoitteeni on jalo; parantaa asiakkaitteni työpäivää, myös omaani. Valmistaudun työpäivänääni kuin kilpailuun, tankkaamalla useampia ruokalajeja, juomalla tehojuomaa ja turvaamalla riittävä yöni. Ei duunissa väsyneenä pärjää. Töissä pitää olla skarppina, nuokkujan mieli ei ole terävä. Olen työssä, joka vaatii muutakin kuin tekemislihaksia. Viikottaiset tärkeysjärjestyksen selvittämiset, karsimiset, kalenterimerkinnät ja jatkuva matkustaminen eri kulkuneuvoin eivät kanna ilman riittävää kuntoa. Tai minä en ainakaan pysty tähän tahtiin ilman suhteellisen säännöllisiä elämäntapoja. On myös istuttava alas ja mietittävä, mihin haluan keskittyä. Rajat ja terve itsekkyys sekä infovapaat ajat ovat minulle tärkeitä.

Olen harrastunut liikuntaa pienestä pitäen, työurheiluakin vuodesta 1985 lähtien – melkoinen maratonmatka, eikö totta.

Musiikkityylienkin arvoista käydään paraikaa kiihkeää keskustelua. Mozartin vai Lordin? Kumman musiiikki on arvokkaampaa? Riippuu siitä, keneltä kysyy. Itse toivon tietenkin sitä, että musiikki kuuluisi kaikille! Musiikki antaa järisyttäviä kokemuksia ja intohimoa kuunnella yhä lisää musiikkia. Musiikki mm. innostuttaa, puhaltaa ja panee tunteet liikkeelle, hätkähdyttää, itkettääkin. Ihmisarvot tarvitsevat musiikkia!!

Työhön, kotiin, kauppaan, vanhempieni luo, vilskettä ja vipinää teatteriin ja konserttiin.. kunnostusta ja arjen luovaa ponnistelua, ajattelua, ystävien tapaamisia, yrityksen paperityöt kuntoon.. Singahtelen maanantaista sunnuntaihin ja aamusta iltaan pyrin olemaan tehokas. Seis! Ihminen ei ole sähköjänis. Tarvitsen myös aikaa, avaruutta, yksinäisyyttä. Raivaan tilaa hiljaisuudelle, hitaudelle ja itsekseen olemiselle, jotta voisi kuunnella, mitä sisälläni liikkuu. On pakko myöntää, että yritän löytää päivääni muutaman tunnin lisää ja viikkoon ainakin yhden ylimääräisen päivän, niin että ehtisin tehdä kaiken haluamani ja vielä nauttia, iloita ja oppia!!

Nyt kun illat hämärtyvät, olen ottanut tavaksi mennä noin vartiksi istuskelemaan parvekkeelle. Istun ja ajattelen omia ajatuksiani, minkään häiritsemättä. Monia hyviä ideoita on niinä hetkinä syntynyt. Minulle on käytössä myös turhan tiedon torjuntastrategia. Suosittelen tätä kaikille. Liian infon aiheuttama väsymysoireyhtymä näet yleistyy. Olen paossa hälinä- ja kulutustaloutta, taistelen irti myös uutisriippuvaisuudestani, kotona ihan tavallinen oleminen tuntuu hyvältä. Se maistuu oikealta elämältä.

Teen työtä niin kauan, että tiedän tehneeni parhaani. Ja se riittää. Olen usein verrannut kouluttajan ammattia raskauteen – ne ovat molemmat tiloja, joissa joko ollaan tai sitten ei. Olen saanut tehdä töitä laidasta laitaan, hienoja työrooleja. Rakkaus kehittämiseen ja halu oppia uusia asioita pitivät minut kiinni työssä. Niin kauan kuin olen kiinnostunut elämästä, ihmisistä, työstäni, vanhuus pysyy pienen etäisyyden päässä, vai mitä…

Onko sinulla tuttu arabialainen sananlasku: kokemus on järjen silmälasit, annetaan siis järjen valon loistaa tietotaito-kokemuksella nyt ja tulevaisuuden ajassa. Maistellaan myös onnellisuutta – yhtä hyvän olon tehopilleriä. Etsitään myös konkreettisia keinoja miten voi elää hyvän elämän? Toivon, että se on mahdollista!!

Odotan palautettasi! Hyvää elämää aistit auki!

Jätä kommentti

Yksi vastaus artikkeliin “Terveiset Operosukselta!”

  1. Moi Eija!

    Kirjoituksesi oli todella puhutteleva. Olin kolmisen vuotta sitten pitämässäsi ”Naisten hemmottelulauantaissa” ja nyt toteutan unelmaani puheviestinnän yliopisto-opiskelijana ja voin vilpittömästi tunnustaa olevani onnellinen! Ihanaa hääriä sellaisten asioiden parissa, joista itse pitää! Ikä (30v.) on tuonut myös lisää varmuutta, ”pelkkä oleminen tuntuu hyvältä”.
    Mukavaa talvea sinulle!

Vastaa

Scroll to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: