Istun kannon nokalla, kuten Havukka-ahon ajattelijakin omana aikakautenaan. Teen itselleni kysymyksiä ihmeellisestä elämästä, että saisin vielä parempia vastauksia hyvään elämään itseltäni ja toisilta. Pysähdytään Homo Sapiensin taajuusalueelle, joka on sekasortoisessa kaaoksessa. Jokainen meistä saa luoda elämään lisää suunnitelmallisuutta, selkeyttä, logiikka ja järjestelmällisyyttä tasapainottamalla tietoa, taitoa, tunnetta ja tahtotilaa elämän- ja työnilolla.
Mikä on sekaisin? Fyysinen minäkö? Psyyke? Sosiaalinen minä? Ammatillinen, professionaalinen työote? Emotionaalinen tunne-elämä kehittäminenkö? Taloudellinen minäkö? Tekninen ihminen? Politiikkako? Kansalainen? Kuka on tullut hulluksi? Minäkö? Sinäkö? Mekö yhdessä? Muut? Maailma? Hullunmyllytystä!
Pohditaanpas hetki yhdessä elämämme karttaa ja siinä olevia eri näkemyskoordinaatiota? Ymmärrätkö heitä joilla on suuria huolia? Milloin olet onnesi kukkuloilla, milloin taas ilosi himmenee? Mistä apu löytyy? Kenen vallassa ovat epäkohdat? Hyödynnetäänkö tarpeeksi hyviä käytäntöjä ja eri sukupolvien hankkimia viisauksia. Millainen näkemys Sinulla on vastuusta ja vastauksista? Oletko sanasi mittainen ja seuraako ajatuksistasi myös toimintaa. Onko meillä kunnia-asiana hyödyntää virkamiesten osaamista? Onko politiikka vain suhmurointia? Kehitymmekö tekemään hyvää, oikeita asioita oikeiden ihmisten kanssa, oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja vaikeistakin ilmiöistä? Maksimoidaanko huonoa, surkeaa, pahaa ja kiinnitetäänkö huomio vikisemiseen, valittamiseen, voivotteluun… Olemmeko passiivisuuden, puhumattomuuden, piittaamattomuuden, paneutumattomuuden, paskamaisuuden… tunnelmissa?
Teemmekö sitä mitä meidän pitää tehdä? Elämä on lyhyt matkustusprosessi, olemme vain täällä käymässä. Siksi pitäisi keskittyä vain olennaisiin asioihin. Kenen aivoilla ajattelet? Omillako? Meetkö tohottaen kiireessä vai teetkö tärkeimmät ja olennaisimmat?
Hullunmyllyä? Olisiko sinusta vaikuttajaksi asioihin, jotka perusteellisesti tunnet? Mitä sinä ja me voidaan tehdä ihmiselle ja heidän asioille? Yhteiskunta ei etene jos vain jotakin todetaan ja sen jälkeen hoidetaan vaan oireita. Vastuunpuutetta ja vaikuttajapersoonallisuuksien vähyyttä ilmenee jo liikaa ja niin monissa eri yhteyksissä!
Vastuussa olemme me! Meidän on osoitettava toisillemme ihmisinä ja kasvattajina että esim. teko on väärä. Tuotava julki myös moraali ja eettisyys. Ei vain vaatia syyllisiä ja viranomaistoimenpiteitä! Mitä ihmiset ajattelevat jotka tekevät itse ja sallivat muidenkin tehdä pahoinpitelyjä, kiusaamista jne.
Otetaan esimerkki perhe-elämästä. Kenelle suomalaiset kodit on tehty? Naisilleko? Miten kohtelemme toisiamme? Olemmeko kovia vastustamaan? Miksi vanhemmuus koetaan niin vaikeana? Lapsihan ei ilman vanhempia pärjää. Käymmekö sotaa ihmisyyttä vastaan vai yhden ihmisen sotaa maailmaa vastaan? Kuka puhuu aseitse? Millaisen ihmisen mallin olet itse saanut? Millaisia malleja me itse olemme lapsillemme? Lapsia ja nuoria hoidetaan, vaikka ensisijaisesti pitäisi hoitaa vanhempia. Vanhempien mielenterveys, sosiaali- ja päihdeongelmat, väkivaltakäyttäytyminen sekä väsymys ja kiire vaikuttavat vahvasti lasten ja nuorten hyvinvointiin. Pahoinvoivissa perheissä vanhemmuus on usein ohutta. Perheitä tulisi tukea ja paljon varhaisemmassa vaiheessa sananvalta, käskyläis- ja auktoriteettiasioissa. Vanhemmat tarvitsisivat pedagogista valmennusta vanhemmuuteen ja apua arjen toimintaympäristöön. Arjen ristiriitoja voidaan aktiivisesti hallita. Aikuisten ongelmista kärsivät lapset. Toimenpiteet, joilla nyt autetaan lasta eivät ole painopisteeltään oikeat, vaan ne edistävät huonovointisuutta lapsilla ja syrjäytymistä nuorilla normaalista perhe-elämästä ja arjesta perheen jäsenenä. (esim. avioerot, huostaanotot, laitoshoito, sosiaaliset ongelmat, päihdeasiat, perheväkivalta, mielenterveysongelmat, lastensuojelutyö, karkailut, sijaisperhe, kapinallisuus, julkisuus…)
Onko Suomessa mahdollisuus olla kriittinen ja kyseenalaistava ajattelija? Onko meillä oikeus haastaa, vaatia ja katsoa, miten siihen reagoidaan? Ihmispeilin pitäisi olla mahdollisimman suora – puhutut sanat ja toiminta eivät ole ristiriidassa. Jatkammeko kulkuamme typeryyden karavaanissa ja idiotismin vaunuosastossa, sukupolvelta toiseen ja samoilla raideosuuksilla. Ihmisenä onnistuminen on vaikeaa. Elämällä on tragikomediamaisia seurauksia.
Ihminen supistuu – romahtaa vauhdilla. Talous on kupla vain ja ihminen ei lähde pienoiseenkaan kasvuun. Milloin tästä lamasta noustaan ja kenen joukossa? Onko vaihtoehtoja ihmisyyden kannattajille? Mikä on pielessä?
Onko meissä sisua, periksiantamattomuutta sekä rohkeutta että yrittäjyyttä menestymisen halulla riittävästi? Irti ei päästetä ihmisistä ja asioista ennen kuin huolet vähenevät ja asiat alkavat sujumaan, eihän…
Olemmeko kansa, joka katsoo televisiota ja haaveilee seksistä? Kaikki missä seksi ja televisio mainitaan kiinnostaa ja vetää massahuomiota puoleensa. Olemmeko irtautuneet arjesta?
”Ihmisturismille” on kehittynyt vaihtoehtomalli. ”Saattopoliisi” organisoi, koordinoi ja hoitaa kuljetukset kohdusta hautaan, esim. Eu:n sisältä tulleet ja maasta päästettävät voivat ostaa lipun ”turistiluokasta” mm. sisäministeriön lippukassalta.
Pelkäätkö vanhenemista? Kuolema on aina elämän läheisyydessä. Jos et osaa elää, et osaa myöskään kuolla. Ajattele, koe ja tunne!
Mielekästä ja hyvää elämää Teille jokaiselle!