Ihmisten välinen vuorovaikutus on hyvin pitkälle tunneasia, yleensä puhutaan henkilökemiasta. Henkilökemia syntyy lähinnä arvoista, tarpeista ja menneisyydessä kokemistamme henkilösuhteista. Jos arvot ovat samanlaiset kemia toimii automaattisesti. Jos arvot puolestaan ovat kovin erilaiset, yhteistyö vaikeutuu. Arvot ovat suorassa yhteydessä tunnekeskuksiimme. Kun joku käyttäytyy arvojemme mukaisesti, hän herättää meissä positiivisia tuntemuksia. Negatiivinen henkilökemia noudattaa samaa kaavaa. Tällöin toisen henkilön olemuksessa tai käyttäytymisessä on jotakin, joka on arvojemme vastaista. Se aktivoi negatiivisia tunteita. Yleensä tuo tunne on ärtymys. Negatiivinen tunne aktivoi negatiivista käyttäytymistä; ryhdymme kuuntelemaan huonosti, äksyilemme, vähättelemme, piikittelemme jne. Se puolestaan virittää toisessa osapuolessa negatiivisia tunteita, jotka synnyttävät torjuvaa käyttäytymistä.
Negatiivisista tunnekierteistä voimme päästä ulos vain tarkistamalla omaa ajattelutapaamme. Voimmeko siis yrittää synnyttää hyvän perustunteen sellaiseenkin henkilöön, jonka arvot eivät ole samanlaiset kuin omamme? Tämä on yksi vuorovaikutuksen ydinkysymyksistä, kun haluamme olla hyviä yhteistyön tekijöitä erilaisten henkilöiden tai tiimien kanssa tai tehdessämme myynti- tai asiakaspalvelutyötä. Joudumme kohtaamaan mitä erilaisimpia ihmisiä. Käsitykseni mukaan hyvä tunnesuhde voidaan synnyttää myös hyvin erilaisten ihmisten välille. Erilaisten ihmisten välisen hyvän henkilökemian perusmekanismi on tarpeet; erityisesti kunnioituksen ja arvostuksen tarve – kun tarpeemme tyydyttävät, koemme positiivisia tunteita. Lopputulos on aivojen kannalta sama, kuin jos joku toimisi arvojemme mukaisesti. Kyselyn avulla tyydytetään huomion tarvetta ja hyvällä kuuntelulla arvostusta.
Huono ilmapiiri saadaan syntymään yhtä helposti. Kun loukkaamme toisen ihmisen esittämiä näkemyksiä, saamme aikaan ilmapiirin, joka vallitsee kahden riitelevän ihmisen välillä. Tunne leviää ihmisistä toisiin. Tunnelma voi muuttua hyvin ankeaksi tai riitaiseksi. Tarpeiden tyydyttäminen synnyttää vastaavasti voimakkaan positiivisen tunteen, joka leviää muutamassa minuutissa työntekijästä toiseen.
Kysyminen, kuuntelu ja myönteinen palaute ilmaisevat parhaiten arvostuksen, huomion tärkeyden ja toisen ihmisen tarpeellisuuden. Vuorovaikutuskysymyksiä on kolmea perustyyppiä: mitä sinä, miten sinä ja miksi sinä -kysymykset. Kaksi ensimmäistä herättää positiivisia tuntemuksia, viimeinen ei. Monet kokevat miksi sinä -kysymykset syytöksinä tai kuulusteluina. Ne lisäävät varautuneisuutta, negatiivista tunnelmaa. Positiivinen palaute synnyttää yhteistyöhalua ja panee toisen osapuolen aivot hakemaan lisää ideoita, näkemyksiä, mielipiteitä ja ajatuksia. Kuuntelua, positiivista palautetta ja kyselytekniikkaa on harjoiteltava. Vaikuttaa siltä, ettemme vielä ole oivaltaneet kyselyn, kuuntelun ja myönteisen palautteen läheistä yhteyttä henkilösuhteiden toimivuuteen ja ilmapiirin laatuun.
Muodostamme ensivaikutelman uudesta ihmisestä muutamassa sekunnissa. Tämä voi perustua ainakin kolmeen tekijään: tunnesiirtoon, arvottamiseen ja ennakkokäsitykseen. Ensivaikutelmia voi käyttää apuna itsensä tuntemisessa. Niiden avulla voi selkeyttää mm. henkilökohtaisia arvoja ja sisäisiä tunnekuvioita. Tämä mahdollistaa mm. uusien asenteiden rakentamisen. Mitä voimakkaampi negatiivinen tai positiivinen tunne ensivaikutelmiin liittyy, sitä tärkeämpiä asioita ne viestittävät. Tämä pitää paikkaansa myös pitkäaikaisissa ihmissuhteissa. Muiden ihmisten kautta voimme oppia tuntemaan myös itseämme.
Erilaisten ihmisten välinen yhteistyö on astetta vaikeampaa kuin yhteistyö samanlaisten kanssa. Se vaatii onnistuakseen ”sovituspalikan”, uudenlaisen ajattelutavan, josta käytetään nimitystä yhdistävä ajattelu. Ajattelumme rakentuu kolmesta perustyypistä: reagoivasta (tietävästä), erottavasta (arvottavasta) ja yhdistävästä (luovasta) ajattelusta. Ensimmäinen on helpoin ja viimeisenä mainittu puolestaan selvästi vaativin ajattelu. Kaikilla ajattelutavoilla on hyvät ja huonot puolensa. Niistä jokainen sopii erinomaisesti tiettyihin tilanteisiin ja huonosti joihinkin toisiin. Osa ihmisistä näkee maailman myönteisenä, monenlaisia mahdollisuuksia tarjoavana, toiset näkevät samat tilanteet kielteisemmin ja kapeammin. Kysymys on mm. asenteiden eroista. Sama ilmiö esiintyy ihmissuhteissakin. Toisilla on taipumus nähdä muissa ihmisissä myönteisiä puolia ja vahvuuksia ja vastaavasti toiset tarttuvat vikoihin.
Jokaisessa ihmisessä on lukuisia erilaisia piirteitä ja ominaisuuksia. Vuorovaikutuksessa rakentaja ja kriitikko näkevät saman henkilön eri tavalla. Kritiikki on taitavasti käytettynä erinomainen työväline esimerkiksi korjaavana palautteena. Jos kritiikki tuodaan esille pisteliäästi tai henkilökohtaisena, siitä seuraa riita tai etääntyminen. Rakentajat käyttävät yhteistyön vahvistamiseksi mm. yhtäaikaista kritiikkiä, valintoja, vahvuuden filosofiaa, ristiriitoja, vetäytymistä, taistelua, sopimista ja pelisääntöjen viisautta. Aikaa ei tuhlata epäoleelliseen. Omaa ja yhteistä menestystä on helpompi rakentaa vahvuuksille kuin vikojen korjaamiselle. Tämä ajatus pätee niin yksittäisiin ihmisiin, yhteisöihin ja yrityksiin.