VOIMAVARAHENKI puhaltaa jaksamisen eväitä arkeen!

Turvallisuudentunne, itseluottamus ja elämän mielekkääksi tekevät tyydytyksen lähteet ovat hyvinvointimme ja henkilökohtaisten sekä voimaannuttavien voimavarojemme kannalta tärkeitä seikkoja. Millaisten asioiden varaan sinä olet oppinut rakentamaan tunteen omasta turvallisuudestasi, arvostasi ihmisenä toisten joukossa ja elämäsi tyydyttävyydestä? Ihmiset eroavat toisistaan suuresti sen mukaan, mitkä nämä edellä mainitut lähteet ovat. On mahdollista, että emme ajattelu elämäämme useinkaan henkilökohtaisten voimavarojemme ja jaksamisen kannalta. Miksi juuri jokin tiettyä asia tuntuu tärkeältä itsearvostuksen, tyydytyksen tai turvallisuuden näkökulmasta? On hyvä joskus pysähtyä hetkeksi miettimään ja varat riittävästi aikaa erilaisten vaihtoehtojen pohtimiseen. Vaihtoehtojen, jotka kuvaavat meille itsellemme merkittäviä tekijöitä; ”minulle on tärkeää, että..”. Valitsemme automaattisesti asioita, jotka – syystä tai toisesta – puhuttelevat meitä; esimerkiksi: voin saada lapsia. Voin olla perillä siitä, mitä toiset minusta ajattelevat. Voin tuntea, että minulla on riittävästi elinaikaa toteuttaa itselleni tärkeitä päämääriä. Voin olla luonnon keskellä. Kotini on siivottu ja komerot järjestyksessä. Tunnen itseni päteväksi työssäni. Voin osallistua kirkkoni elämään. Rukoilen usein. Olen menevä ja menestyvä. Miellytän muita ja vältän kiistoja. Tunnen itseeni terveeksi ja ruumiillisesti hyvinvoivaksi jne. Toistuvat mielihyvän elämykset antavat ihmisille voimavaroja kohdata elämän sisältämät väistämättömät menetykset ja pettymykset.
Ihmisen yksilölliset voimat pyrkivät esiin perimän ja ympäristön sekä omien tapojen antamien mahdollisuuksien puitteissa. Itsetiedostamisen kautta on tietyssä määrin mahdollista muuntaa lapsuudessa ja nuoruudessa muodostuneita kehityksen perusteita. Yksilöllisyyden voimistumista auttaa ja mahdollistaa juurtuminen omaan sisäisyyteen ja yhteiskuntaan. Ihmisellä on koko elämä aikaa näyttää, miten hän voi toteuttaa niitä lahjoja ja avuja, jota elämänsä aikana on saanut ja hyödyntää sitä koulutusta minkä on hankkinut.
Missä iässä tulee selvimmin esille omien voimavarojen rajallisuudet? Mielestäni sisäiset ja ulkoiset voimavarat muuttavat vain muotoaan ja turhat illuusiot ja mielikuvat karsiutuvat pois – ja näin on hyvä. Iän myötä ihmisen toiminta on keskittyneempää, jota auttaa tiedostamisen ja ymmärryksen laajeneminen. Ihmisen elämäntietotaitotunnekokemus tuntuu ja se auttaa ymmärtämään sekä itseään, että maailmaa paremmin. Turha huohottaminen ja itsensä hajauttaminen vähenee. Ihminen tietää, mitä haluaa ja miten tahtoo elää.
Henkilökohtaisia voimavarojamme voimme selkiyttää myös seuraavien kysymysten avulla: Mitä minä ajattelen? Miltä minusta tuntuu? Miten toimin? Mitä teen? Mitä osaan? Missä olen hyvä? Mikä on minulle tärkeää? Mitä haluan? Minkä haluan asettaa tavoitteekseni? Miten minä jaksan tänään ja miten haluan jaksaa huomenna?
Vastaukset auttavat voimistuttamaan yksilöllisyyden minuutta, mutta ei käänny vielä kovuudeksi (egoistisuus) eikä turhaksi löyhyydeksi (juurettomuus). Oman paikan löytäminen ja sen tietoinen rakentaminen on tärkeää. Ihminen haluaa olla hyödyllinen ja tarpeellinen sekä tuntea itsensä tärkeäksi – se on ihmisen perustehtävä. Kukaan ei voi lannistaa ihmistä ilman hänen omaa suostumustaan. Elämässä onnistumisen todennäköisyyteen vaikuttavat käytössä olevat voimaantumisen voimavarat ja mahdollisuudet.
Ihminen on elävä tarina ja tarinalla on aina menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Menneisyys tulisi oppia näkemään myös voimavarana, joka auttaa selviytymään tulevaisuuden haasteista. Jos menneitä muistellaan siksi, että löytäisimme selityksen sille, miksi tänään voimme huonosti, voi siitä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos puolestaan muistelemme ”eilisiä” nähdäksemme, mitä elämä on meille opettanut ja miten voimme tuota oppia tänään hyödyntää, voi menneisyyden muistelemisesta olla paljonkin hyötyä. On aivan totta, mitä filosofia sanoo; elämä täytyy ymmärtää taaksepäin. Mutta se saa unohtamaan toisen toden lauseen; elämä on elettävä eteenpäin.
Kysymykset auttavat myös selvittämään omia voimaannuttavia voimavaroja ja sitä miten muut ihmiset meidät näkevät. Ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan, kuten myös meidän voimavaramme lisääntyvät. Ne riittävät elämämme loppuun asti. Tämän ns. elämänkaariajattelun avulla voimme todeta, että myös aikuisuudessa ja vanhuudessa syntyy ihmistä uudistavia kykyjä ja voimia. Se, joka oppii tuntemaan itsensä, oppii tiedostamaan todelliset voimavaransa ja saa elämäntaidon avaimet. Näiden avainten avulla hän loksauttaa elämänsä palaset paikoilleen. Maailma on kaunis ja hyvä paikka elää sille, jolla on aikaa ja tilaa ulkoisille ja sisäisille voimavaroille – ja mielen vapaus.
Kyselin eräiltä lapsilta ja aikuisilta, mitä ystävyys heille merkitsee. Kysyin heiltä: ”Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet ystävää? Minkälaista on olla hyvän ystävän seurassa?” Ihmiset eivät suinkaan kuvanneet ystäviään heidän saavutustensa tai rikkauksiensa kautta, vaan he kertoivat erityisestä tunteesta, jota he tunsivat ollessaan yhdessä ystävänsä kanssa: yhdessäolo on täynnä naurua, lämpöä, luottamusta, rauhaa, turvallisuutta, hyvää oloa, tukea, kannustusta jne. Hyvä ystävä saa ihmisen tekemään hyviä asioita. Hyvät ystävät ovat hyvän elämän peruspilareita. Uskollinen ystävä on kuin elvyttävä lääke. Ihmissuhteet ovat voimavaroja, jotka auttavat meitä kasvamaan ja lisäämään uusia voimavaroja erilaisten ihmissuhteiden keskellä. Me kaikki ponnistelemme yksin ja yhdessä eteenpäin, eikä yksikään meistä ole selvinnyt pitkälle ilman monipuolisia ja voimaannuttavia voimavaroja.
Motivaation ja jaksamisen opiskelu ja soveltaminen eivät pyri tekemään elämää helpommaksi vaan antoisammaksi ja mielekkäämmäksi. Kansainvälisesti tunnetut työuupumustutkijat Michael Leiter ja Christian Maslach ovat määritelleet kuusi keskeisintä työntekijöiden jaksamiseen vaikuttavaa tekijää: ylikuormitus, vaikutusmahdollisuuksien puute, riittämätön palkitseminen, yhteisön puuttuminen, epäoikeudenmukaisuus, arvoristiriita. Ihmisten jaksamisen johtamisessa on tärkeää, että elämänhallinnan tukipilareita tuetaan. Työelämässä sellaisia ovat positiivinen, avoin ja keskusteleva työilmapiiri, kohtuullinen kuormitus, vähäinen epävarmuus sekä johdolta ja esimiehiltä saatu arvostus, tuki ja oikeudenmukainen kohtelu. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on myös keskeistä. Motivaation ja jaksamisen rakentamiseen ei ole yhtä yleispätevää reseptiä.
Organisaatiot ovat erilaisia, hierarkkisuuden tasot vaihtelevat, samoin kuin henkilökunnan koulutustaso, osaaminen ja ikärakenne. Toimintojen erot ovat myös suuria. Hyvään lopputulokseen päästään hyvinkin erilaisella keinovalikoimalla. Työssä jaksamisen kannalta on tärkeätä kehittää mm. näitä alueita: positiivisen työilmapiirin ylläpitäminen, henkilöstön työkyvyn arvostaminen, henkilöstön motivointi, hyvä työilman laatu, tarkoituksenmukaisuudet ja turvalliset työvälineet, mahdollisuudet ammattitaitoa parantavaan koulutukseen, kiireetön ja stressitön työtahti, hyvät työkoneet ja välineet, tehokas työpaikan sisäinen tiedonvälitys, tarkoituksenmukainen työnjako, asiakastyytyväisyys, vaikuttavuus, osaaminen, vastuullisuus, avoimuus.
Hyvinvointi työssä on siis neljän kauppa: työntekijän, työn, johtamisen ja organisaation. ”Työ yksin on kuin tervaa, yhdessä kuin hunajaa.” – työperinnettä kannattaa pitää hengissä, kuten myös molempien aivopuoliskojen käyttöaktiviteettia. Elämästä nauttiminen ja ilonpito ovat lähinnä oikean puoliskon toimintaa ja sitä tarvitaan aina välillä, jotta vasen puolisko jaksaisi tehdä omaa työtään. Motivoituminen ja jaksaminen eivät voi onnistua ilman asianomaisen omaa yrittämistä. Ei kukaan kykene auttamaan toista vaikeissa työ- ja siviilielämän intiimeissä asioissa, ellei toinen osapuoli tule tarpeeksi määrätietoisesti – joskus jopa innolla – vastaan ja ryhdy liittolaiseksi motivaatio- ja jaksamisongelmien kanssa. Jokaisen ihmisen motivaatiolla ja jaksamisella on rajansa; tärkeää on tietää missä raja on. Jaksamisen ydintekijä on se, että ihminen haluaa yhä enemmän oman elämänsä subjekti eikä pelkkä objekti. Elämän ja työniloa sekä tekemisen meininkiä!