Pohdittavaksi
- Mitä oppiminen on?
- Mitä ajattelet oppimisesta?
- Ihminen oppii – oppiiko työyhteisö?
- Onko oppimisesta elinikäistä iloa?
- Miten oppiminen vaikuttaa itsetuntoon?
- Mitä on oppimisen laatu?
- Miten opitaan? Mitkä tekijät vaikuttavat oppimiseen edistävästi tai ehkäisevästi?
- Mihin suuntaan oppimisen menetelmiä tulisi kehittää?
- Miten suhtaudut oppimiseen? Kuvaile oppimisprosessia?
- Millainen on aktivoiva ympäristö?
- Mikä on sinun oppimis- ja työskentelytyylisi?
- Haluatko henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman?
- Oppiiko jokainen rakastamaan oppimista?
- Tunnetko vanhoja ja uusia uskomuksia oppimisesta ja opettamisesta?
- Onko sinulla oppimisvaikeuksia?
- Miten voi nopeuttaa oppimista? Mitä uutta jatkuva oppiminen merkitsee yksilölle?
- Haluatko uudistua ja olla kehityksessä mukana?
- Tarvitsetko uusia oppimisvinkkejä?
- Onko oppimissujuvuus synnynnäistä vai opittua?
- Pystytkö kokoamaan itsesi?
- Teetkö oivalluksia?
- Opitko oppimaan ja nautitko oppimisesta?
- Haluatko kehittyä?
- Mikä on sinun asenteesi oppimiseen ja kyvykkyyteesi?
- Miten käytät ja hoidat aivojasi?
- Oletko vastuunottaja?
- Mikä on käsityksesi itsestäsi osaajana?
- Mikä on sinun merkittävin oppimiskokemuksesi?
- Miten nykyinen tietämys saa aikaan kehitystä oppimisessa ja opettamisessa?
- Miten tärkeitä valintoja tehdään?
- Onko sinulla riittävästi voimavaroja?
- Muistatko kuulemasi, lukemasi, näkemäsi ja tekemäsi?
- Miten oppimista voi estää?
- Osaatko etsiä, löytää, käsitellä ja ratkaista ongelmia?
- Mikä sinua on elämässä kannustanut?
Oppiminen on muutosta. Opi oppimaan – ja nauti oppimisesta. Se on nautinto, valitettavasti meidät on huijattu luulemaan, että opiskelu on raskasta. Todellisuudessa keskittyneestä opiskelusta virkistyy ja tuntikausia voi mennä huomaamatta. Ihminen on mieluummin oman suorituskykynsä ylärajalla kuin alarajalla. Hän saa tyydytyksen siitä, että oppii, onnistuu, muuttuu ja uudistuu. Aivan ensimmäiseksi meidän on saatava oma oppimiskäsityksemme kuntoon. Jos sanoo en opi, se toteutuu. Mutta jos alkaa sanoa opin helposti, niin sekin toteutuu. Jos ei paneudu asiaan, ei voi oppia. Mistä on innostunut, sen eteen haluaa puurtaa. Jos uskoo ja uskottelee, ettei opi, ei edes ryhdy. Luova työ, myös opiskelu, on viisainta tehdä esim. aamupäivällä, virkeänä. Suurimmalla osalla meistä tehokkuus on parhaimmillaan varhaisina aamun tunteina, ja uudelleen illansuussa viiden ja yhdeksän välillä. Meitäkin vaivaa eteläisten ihmisten tavoin siesta-aika, jolloin vireystasomme on alhainen. Sen vuoksi on järkevää sijoittaa puhelut, rutiinit ja vaikkapa turhat kokoukset iltapäivään. Valitettavasti monet opiskelijat haaskaavat parhaan opiskeluaikansa aamunukkumiseen.
Elämäntavoilla on valtava merkitys aivoille. Jos ihminen elää kuin viimeistä päivää, hän tuhoaa muistiaan. Aivot tarvitsevat hoitoa ja käyttöä! Missä ovat terävä-älyiset, kekseliäät ihmiset? Jokainen tietää, että itsensä muuttaminen on tuskallista ja toisen ihmisen muuttaminen on melkein mahdotonta. Mielekäs muutos lähtee liikkeelle käsitteestä ”yksilöllinen oppimissujuvuus” (individual learning agility). Ihmisillä, joilla on sujuva ja aktiivinen oppimisote, on myös joustavuutta, sopeutumiskykyä ja tunneälyn lahjakkuutta. Taidot ja pätevyydet, joita nykyään pidämme tärkeänä, saattavat vanhentua, mutta oppimiskyky ei vanhennu. Vanha sananlasku, joka sanoo: ”Ei vanha koira opi istumaan!” on täyttä puppua. Ikä ei ole este uuden oppimiselle. Ihmiset jaetaan esim. kolmeen pääluokkaan oppimiskyvyn mukaan:
- sujuvat eli aktiiviset oppijat (n. 10 %)
- satunnaiset eli passiiviset oppijat (n. 60 %)
- oppimisesteiset (n. 30 %).
Suomessa on useilla elämänalueilla menossa murros, joka edellyttää niin aikuisilta kuin lapsiltakin jatkuvaa oppimista ja sopeutumista uudenlaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Uusien asioiden omaksumiseen on käytettävissä entistä vähemmän aikaa ja uhkana on koko ajan vauhdista putoaminen. Tietojen lisäksi suurimmat haasteet tulevat erilaisten viestintätaitojen ja sosiaalisten valmiuksien oppimisesta. Yksinpuurtajien aika on ohi ja oman oppimis- tai työtyylin tunnistamisen lisäksi on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää lasten, työtovereiden tai puolison tapa hahmottaa maailmaa, oppia ja tehdä työtä. Tämä tarkoittaa myös yksilöllisyyden korostumista ja sen arvostamista. Työpaikoilla ratkaistavat kysymykset edellyttävät jokaisen panoksen mukaan saamista. Myös kouluissa on siirrytty luokattomuuteen, kurssimuotoisuuteen, henkilökohtaisiin opetussuunnitelmiin, yksilöllisiin projekteihin ja muun muassa yhteistoiminnallisiin työtapoihin. Miksi emme siis ottaisi mallia niistä maista, joissa yksilöllisyys on perinteisesti ollut arvossaan ja joukkuelajeissakin onnistutaan suomalaisia paremmin?
Tällä vuosituhannella luku- ja kirjoitustaidoton ei ole se, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa, vaan se, joka ei pysty oppimaan, poisoppimaan ja oppimaan asioita uudelleen. Tehokkuus ongelmien katkaisemisessa, työskentelyssä ja onnistumisessa ovat avaimia elämässä onnistumiseen. Vaikka kaikilla on kyky oppia, vain harvat pystyvät täysin hyödyntämään tänään tätä kykyään. Miksi? Koska jokaisella on oma tyylinsä oppia ja työskennellä. Oletko sinä jo löytänyt oman tyylisi?
Oppiminen koostuu aina kahdesta osasta: ensiksikin – on oltava avoin uudelle tiedolle tai uusille kokemuksille; toiseksi – on löydettävä asioille oma ja yksilöllinen merkitys. Se, mitä on takanamme ja mitä edessämme, ei merkitse juuri mitään siihen verrattuna, mitä on sisällämme. Mieli, jota uusi idea ja oppimisprosessi on kerran laajentanut, ei pysty koskaan palaamaan entiselleen.
Jos minua pyydettäisiin esittämään lyhyesti tärkeimmät johtopäätökset, joihin olen päätynyt tutkittuani useiden vuosien ajan oppimis- ja opetusmenetelmiä, valitsisin seuraavat kaksi:
1. Varhaislapsuuden ratkaiseva merkitys. Nykyisin tiedetään, että noin 50 % ihmisen oppimiskyvystä syntyy ensimmäisten neljän vuoden aikana. Tämä tekee vanhemmista maailman tärkeimmät opettajat ja kodista tärkeimmän oppimisympäristön.
2. Jokaisella meistä on yksilöllinen oppimis-, ajattelu- ja työskentelytyylinsä, joka on yhtä ainutkertainen kuin sormenjälkemme.
Jokaisella meistä on yksi hallitseva oppimistyyli: visuaalinen, auditiivinen tai kinesteettinen. Oppimistyylejä tutkittaessa on erotettu viisi erilaista tekijää: ympäristö, emootiot sekä sosiologiset, fysiologiset ja psykologiset tekijät, jotka määräävät sen, miten ihmiset ottavat vastaan tietoa, varastoivat sitä ja palauttavat sen mieleensä. Oppimissujuvuuden kehittämisen tavoitteena on se, että oppija pystyisi suhtautumaan rennommin epämääräisiin ja tuntemattomiin olosuhteisiin. Tähän kuuluu uusien asioiden kohtaaminen kovan paineen alaisissa tilanteissa. ”Jotta tehtävä kehittäisi ihmistä, siinä täytyy olla monipuolisuutta, vastahankaisuutta, vaihtelevuutta ja kiivasta menoa.” Altista siis itsesi paineille, mutta muista kohtuus kaikessa. Mitä enemmän palautetta ihmiset saavat, mitä motivoituneempia he ovat ottamaan sen vastaan, sitä enemmän he pystyvät oppimaan. Avainasia on tekemisen halu. Mitkä asiat sujuvat hyvin ja mitkä asiat sujuvat huonosti? Ihmiset ja organisaatiot voivat hakea mielekkyyttä (sense making) tutkimalla tapahtumien syitä. Se on ainoa tie, jota pitkin päästään uusiin ideoihin ja parempiin tuloksiin. Meidän on muututtava maailman mukana. Eivät organisaatiot opi, ihmiset oppivat. Kun haluat oppia lisää, hanki itsellesi kehittymisapua! Oppimisen jarrut ovat olemassa ainoastaan sinussa itsessäsi – jarruohjelmina aivoissasi.
”Ajattele, elä, opi, työskentele ja toimi uudella tavalla elinikäistä oppimista varten.”
ELÄMÄNLAAJUINEN JA ELINIKÄINEN oppimisprosessi – elämän laatua omalla pääomalla.
Tavoitteet:
– mitä ajattelen oppimisesta -esitesti
– aikuisen oppiminen ei käynnisty ilman säröä
– todellisen oppimisen prosessivaiheet
– oppimisen mittaaminen
– persoonallisuus ja oppiminen
– suhtautumistapa oppimiseen
– oppiminen ja aivotoiminta
– oppimistyylit
– 10 tapaa parantaa oppimista
– tule siksi, mikä olet – oppimisen iloa!
– oppimisvinkkejä
– millainen olet oppijana eli suositko jotain aistikanavaa?
– oppimisympäristö
– oppimisen apuvälineistö.
Kohderyhmä:
Oppimisen parissa työskentelevät ihmiset ja työntekijät, yksityinen ja julkinen sektori. Kaikki asiasta kiinnostuneet.