Tulevaisuus mitä todennäköisimmin yllättää meidät tavalla tai toisella, sillä niin se on aina tehnyt. Viisauden tarve ei kuitenkaan vähene. Päinvastoin se kasvaa sitä mukaan kuin järjestelmät muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi. Ilman viisautta ihmisellä ei ole suuriakaan edellytyksiä säilyä lajina. Vastassamme on nimittäin sellaisia haasteita joita yksikään meitä edeltävä sukupolvi ei ole joutunut kohtaamaan.
Vaikka tulevaisuuden ennustaminen onkin fantasiaa, ihminen on ainoa olento maan päällä, joka pystyy arvioimaan tekojensa seurauksia pitkällä aikavälillä. Egoistiset motiivit ja egoismi estävät ihmistä näkemään selvästi. Toisaalta raskaat ideologiat estävät meitä pitämään mieltämme avoimena ja katsomasta asioita eri näkökulmista. Vaihtoehdottomuus ei ole ihannetilanne. On tehtävä valintoja järkevän toiminnan turvaamiseksi. Jos emme kykene kriittisesti kyseenalaistamaan ja analysoimaan totuuksina pitämiämme asioita, olemme ilmeisesti vaarassa tyhmentyä. Valitettavasti päätökset voivat olla irrationaalisia. Objektiivinen asennoituminen voi auttaa paljon – tietyissä tilanteissa voimme jopa voittaa!
Asia on hyvin yksinkertainen. Ensimmäinen ja tärkein askel viisastumisen tiellä on halu tulla viisaammaksi ihmiseksi – Homo sapiensiksi. Jos meitä, jotka toivomme tulevamme hitusen viisaammaksi on monta, me pystymme yhdessä saavuttamaan suuria asioita.
Voiko ihmisten tehtävän tiivistää neljään kohtaan; totuuden etsintä, eettisyys, rakkaus ja viisaus. Ja ovatko nämä todellakin ominaisuuksia, jotka voimme oppia ja siirtää sukupolvelta toiselle? Jos me elämme näiden perinteiden mukaisesti, me luomme edellytykset maanpäälliselle paratiisille. Jos emme tee niin, ihmiskuntaa voi odottaa paljon kovempi kohtalo. Ihmiskunnan historiassa olemme joutuneet oikomaan monia kertoja käsityksiämme. Annammeko tunteiden joskus eksyttää meidät johtopäätöksiin, jotka ovat järjen näkökulmasta katsottuna kaukana optimaalisesta? Rationaalinen ajattelukin näyttää johtavan pulaan, jos monimutkaisiin ongelmiin ei ole tunnesuhdetta. Vaikeudet lisääntyvät, jos kokonaisuus ei ole kenenkään käsissä. Voimme yksilöinä lähestyä jokaista ihmistä ja hänen asiaansa kokonaisnäkemys päämääränämme. Kokonaisuuksien näkemiseen on harjaannuttava paremmin niin yksilönä, yhteisön jäsenenä, kansalaisina, virkamiehinä kuin poliittisten päätösten tekijänä. Me emme saa koskaan lakata kantamasta vastuuta sanoistamme ja teoistamme, sillä niiden seuraukset voivat olla tuhoisat.
Ympärillämme on viisautta, vaikka emme usein tiedosta sitä. Meidän tarvitsee vain nähdä, kuunnella, aistia, sisäistää ja oppia! Albert Einstein on sanonut ”on vain kaksi ääretöntä asiaa, maailmankaikkeus ja ihmisten typeryys – ja ensimmäisestä en ole varma”. Viisauden puute on kieltämättä maailman suuria ongelmia ja siitä voi koitua paljon kurjuutta niin yksilöille kuin yhteiskunnalle yleensäkin. Vastuunottaminen itsestämme ja toisistamme on viisauden alku! Ihminen on edennyt liikenneympyrästä tienhaaraan.