Helmikuu

Maailman monikäyttöisimpiin suuriin viisauksiin kuuluu se, että jos epäilet, älä tee. Valinnanvaraa onkin meillä yhtä paljon kuin maailman ihmisillä mielikuvitusta.
Elämän viidakossa kulkemisen ongelma on tavattoman virkistävää; siihen perustuu myös erilaisten extreme-logon suosio. Mutta niin niissä kuin kaikessa muussakin, jos epäröit, jätä tekemättä.

Elämään on pyrittävä lisäämään yritystä, edes vähän. Se tarkoittaa mm. pyrkimystä tulla omaksi itseksesi, ei keneksikään muuksi. Että valitsee elämän ja työn runsaudesta itselleen sopivan, mutta ei ihan samaa kuin kaikki muut; jotain hieman valtavirran ulkopuolelta, jotain persoonallista, sivistystä, henkevyyttä ja samalla maanläheisyyttä. Voimakkuutta, päättäväisyyttä ja äkillisiä auringonsäteitä.

Elämässä en ole silloin epäröinyt kun olen halunnut kuvailla itseäni tienraivaajana, vahvaksi visionääriksi, henkeväksi keskustelijaksi, lujatahtoiseksi mutta lempeäksi persoonaksi ja tiimihengen luojaksi. Haluan ravita ja ravistella ihan epäröimättä.

Minusta tuntuu, että maailmassa on toivoa pimeyden keskellä, että kulttuuri ja sivistys saattavat sittenkin voittaa turhamaisen ja pinnallisen. Olen optimistinen ihminen, nautin ja iloitsen elämästä ja uskon parempaan.
En kanna turhia kuormia. Ei työn paljous uuvuta, jos työ innostaa.  Enkä tunne muutosten olevan uhka, sillä elämä on suuri mahdollisuus.
Minulla on juureva tausta. Olen perinyt vanhemmiltani sinnikkyyttä ja voimaa. Opin arvostamaan jokaisen ihmisen ihmisarvoa. Mitään työtäkään ei sopinut nirsoilla. Ymmärrän myös tuen ja ohjauksen menestyksen.

Uudet ja vanhat ihmiset, asiat ja välineet täydentävät toisiaan. Uskon teknologian vaikuttavan lopulta niin, että ihmiset palaavat takaisin myös perusasioiden ääreen: kirjaa voi lukea sängyssä, uimarannalla ja lentokoneessa. Sitä voi selata ja paperia tuntea käsissään. Siihen on aivan erilainen kontakti, kuin tietokoneeseen. Loppujen lopuksi ihminen kaipaa aitoa ihmiskontaktia, ei kontaktia vain tekniikan kanssa. Arvomaailmamme, joka rakentuu Aristoteleen ja Sokrateen ajatuksiin, kestää yhä. Aina murrostilanteissa henkiset arvot nousevat esille. Vahva arvomaailma on parhaillaan nousussa.

Ihmisluontoon kuuluu kilpaileminen, vaikka se tuntuu nykyisin korostuneen. Toisaalta yhteistyön merkitys on entisestään korostunut. Yhteistyöhön opitaan palkitsemalla sitä. Yhteisöllisyys on nousemassa uuteen arvoon. Se näkyy vastuuna sekä itsestä että toisista. Olemme eläneet Suomessa pitkään vaihetta, jossa yksilö on jättänyt vastuun yhteiskunnalle. Vastuu on nyt siirtymässä osittain takaisin meille itsellemme. On tarve löytää uusi tasapaino oman vastuun ja yhteisvastuun välille – ja oikeudenmukaisuudelle. Ihminen, joka antaa arvon itselleen, antaa sitä myös muille. Elämme hieman virtaviivaista aikaa, mutta mielenkiintoista!

Yksi elämänmotoistani on seuraava ajatus: Onni on siinä, eikä tässä ole kaikki, että vielä on tuntemattomia aamuja jäljellä. Tämä hetken kannustushuutoni on tämä: Sillä ei ole mitään väliä, kuinka monta huippua saavutat, jos et nauti kiipeämisestä.